Heinäkuussa 2022 olin ollut uskossa jo yli kaksi vuotta, mutta en ollut käynyt seurakunnassa tänä aikana, paitsi huhtikuussa 2022. Silloin olin Suomessa käydessäni vieraillut luterilaisessa seurakunnassa, mutta kokemus vahvisti, ettei se ollut minulle oikea paikka.

Heinäkuun alussa menin silloisen tyttöystäväni painostuksesta englanninkieliseen ICA-seurakuntaan Torreviejassa. Menin sinne vain siksi, että tyttöystäväni oli sanonut lopettavansa suhteemme, ellen menisi johonkin seurakuntaan.

ICA-seurakunnassa oli sinä sunnuntaina paikalla Paulina-niminen tyttö Suomesta. Paulina palveli aktiivisesti Torreviejan Kotikirkossa, suomenkielisessä helluntaiseurakunnassa. Hän kertoi minulle, että torstain kokoukseen oli kutsuttu todistaja, joka oli estynyt tulemasta todistamaan. Kuultuaan vähän tarinaani Paulina ehdotti, että minä tulisin todistamaan torstain kokoukseen. Suostuin tähän, koska koin velvollisuudekseni todistaa Jumalastani.

Näin ollen, ensimmäisellä kerralla kun menin englanninkieliseen seurakuntaan, minut kalastettiin sieltä suomalaiseen seurakuntaan, jossa pääsin heti todistamaan. Tämän kautta Jumala avasi minulle monia ovia ja toi elämääni uusia ystäviä. Olin ollut yksin Torreviejassa, sillä ainoa ystäväni Emma oli hukkunut aiemmin. Asuin yksin kissani Honeyballin kanssa, jonka olin adoptoinut tammikuussa 2021.

Paulina ja minä ystävystyimme nopeasti. Hänen kauttaan tutustuin moniin nuoriin, jotka kuuluivat espanjalaiseen seurakuntaan, joka kokoontui samoissa tiloissa kuin suomalainen Kotikirkko. Tämä auttoi minua oppimaan espanjaa paremmin, koska jouduin käyttämään kieltä uusien kavereideni kanssa, jotka eivät puhuneet englantia.

Kotikirkon torstaikokous ei ollut iso tapahtuma – paikalla oli noin viisi ihmistä. Silti, todistaminen näiden ihmisten ja kameran edessä jännitti. Tämän jälkeen sain useita mahdollisuuksia puhua seurakunnassa niistä asioista joita Jumala on minulle jakanut, ja olen siitä kiitollinen Jumalalle.

Olin kävellyt Jumalan kanssa reilut kaksi vuotta ennen ensimmäistä kertaani Kotikirkossa, mutta heti ensimmäisellä kerralla olin siellä palvelemassa todistajana. Myöhemmin minut kastettiin Välimeressä Kotikirkon jäseneksi.